Torstai 11.10.2012

Maanantain kokous Semarangissa oli ihan hyvä. Keskustelimme ensin yhdessä ja sitten yksitellen projektin vetäjäjän kanssa. Hän kysyi minulta, että pystynkö kommunikoimaan englannin open kanssa, koska kuulemma sellaisiakin tapauksia on ollut, että englannin open kielitaito ei riitä tähän. Ei täällä kuitenkaan oma kielitaito parane, kun kaikki pitää yrittää sanoa niin yksinkertaisilla sanoilla kuin mahdollista ja siltikään ei viesti aina mene perille. Näin käy usein naapurimme Simonin kanssa, joka on mielestään kylän ainoa englannin taitoinen. Näin kävi eilenkin, kun olimme Yogyakartassa. Meillä on sopimus, että kun tarvitsemme taksia, soitamme Simonille, mutta eilen hän 'sattui' nukkumaan, eikä kuullut soittoa. No, pääsimme hyvin kotiin ja Simon soitti hädissään, että milloin tulette. Selitin, että olemme jo täällä, mutta myöhemmin tuli taas tekstiviesti, että milloin tulette. Loppujen lopuksi hän kävi varmistamassa, että olimme tulleet takaisin. "Don't worry, I help you always". Ja kyllä auttaakin, jos ei nuku.

Eilen Yogyakartassa oli presidentti käymässä, koska nimitettiin Yogyakartan hallitus. Yogyakartahan on itsehallintoaluetta, jolla on oma sulttaani. Kaupunki oli siistitty kaikista jalkakäytäväkojuista, oli kerrankin helppo liikkua. Poliiseja ja sotilaita oli enemmän kuin tavallisia ihmisiä ja mustia autoja kulki. Kyselin isäntäväeltämme presidentistä, Susilo Bambang Yuodhoyono (SBY), he sanoivat, että hänen ensimmäinen kautensa oli hyvä, mutta nyt taas presidentti ei pysty hallitsemaan oman puolueensa korruptiota. Kaupungilla oli myös mielenosoituksia presidenttiä vastaan.

Kerroin aikaisemmin naisita, jotka työskentlivät prostituoitujen alueella opettamassa näiden naisten lapsia. Kahden viikon jälkeen nämä naiset, sveitsiläinen ja itävaltalainen, olivat lopettaneet projektinsa, koska alueella oli mahdotonta olla, eivätkä he todellakaan olleet mitään turhan herkkiä naisia.

Eräs ranskalainen opiskelijatyttö sanoi, että täällä pitää kysyä tietä usealta henkilöltä, koska he mielellään neuvovat, vaikka eivät osaisikaan. Sama pätee, kun selittää jotakin, he väittävät ymmärtävänsä, mutta niin ei välttämättä ole. Todisteena esim. Simon. He ovat vain ystävävällisiä, että haluavat auttaa, vaikka eivät osaisikaan.

Olen pitänyt läppäriä koulussa, mutta se on aikamoista sählinkiä, kun lasten pitäisi olla vieressä katsomassa. Lisäksi projektori pitää aina viedä eri luokkiin ja yhdistellä piuhat. Kyllä siellä Suomessa on helppoa. M utta olen saanut netistä vähän vaihtelevampia tehtäviä oppilaille. Puhumista vain pitäisi harjoitella, mutta kun kaikki eivät aukaise suutaan tai aukaisevat liikaakin, mutta eivät englnniksi.

Kyllä naisen asema täällä perinteisessä kylässä on aika kova. Meilläkin ollaan jo klo 5 täydessä työn touhussa oli arki tai pyhä. Emäntämme äiti on ollut täällä auttamassa keskenmenosta lähtien. Aamiaisen valmistus vie aikaa, koska se on lämmin ruoka. Sitten on pyykin pesu käsin. Sitten   rriisipellolle.

Ensimmäisessä kuvassa on länsimaalaisen vessan käyttöohjeet. Toisessa kuvassa on koulun pihalle tullut kaksipyöräinen 'jäätelöauto'. Yhdessä kuvassa on hedelmäkauppamme viereisessä kylässä, matkaa sinne on n. 1,5 km. Täällä on paljon maapähkinäviljelyä ja kuvassa pähkinöitä irrotetaan varsista ja jätetään sitten tielle kuivumaan. Viimeisessä kuvassa on emäntämme Fatchul äitinsä kanssa riisipellolla.