lauantai 27. lokakuuta 2012

Lauantai 27.10.

Taas yksi viikko takana.Koulussa jaettiin kokeita, eipä niissä tuloksissa paljon kehumista ollut. Näin vasta nyt ne kokeet ja kun niissä oli paljon virheitä ennen kuin oppilaat olivat edes niihin koskeneet. Kaikki oli monivalintaa. Olen tarjoutunut antamaan tukiopetusta, mutta enkun ope sanoi heti suoraan, että ei ne halua jäädä kouluun ylimääräiselle ajalle. Vähän on turhauttavaaa, kun haluaisi auttaa, mutta ei kelpaa. Opettajat ovat kuitenkin kyselleet, että milloin tulen seuraavan kerran tänne kouluun opettamaan. Yhdessä kirjasa, jonka sain Viialan keskustan koululta, oli myös CD-mukana ja sanoin, että siillähän saisi helposti kuunteluharjoituksia - mutta kun ei ole CD-soitinta!

Tällä viikolla olemme täytelleet blanketteja Simonin avustuksella viisumin pidennystä varten. Menimme käymään immigration officessa, mutta eihän se niin yksinkertaista ollut. Pitää olla järjestön johtajan allekirjoittama kirje, että minä vielä teen työtä ja kaiken lisäksi originaali, ei sähköpostina lähetetty. Olen kyllä vähän pettynyt järjestön toimintaan, sillä papereissa lukee, että järjestö on vastuussa viisumin pidennyksestä, eikä se ole juuri korvaansa lotkauttanut. Lähetimme ne paperit (piti olla mustalla kuulakärkikynällä täytetty) bussilla Semarangiin, jossa järjestön toimisto on, ja nyt odottelemme, että ne tulisivat allekirjoitettuna takaiśin. Kaiken liäksi joudumme anomaan vielä toisen pidennyksen, koska sitä annetaan vain 30 päivää kerralla. Ensi perjantaina loppuu meidän viisumimme, joten jos ei siihen mennessä tapahdu mitään, tulee äkkilähtö kotiin. Ekillä ei varmaan olisi mitään sitä vastaan. No, ei maalata vielä pirua seinälle.

Naapurin Simon sai veljeltään auton lainaksi ja me olemme kuljeskelleet paljon. Tuo liikenne hirvittää vieläkin, vaikka Simon sanoo aina "don't worry, I'm Ari Vatanen". Kävimme katsomasa Tamin Sarin, eli vesipalatsin jäännöksiä 1700-luvulta. Siellä oli maan- ja vedenalaisia käytäviä ja mietiskelyhuoneita. Siellä asui sulttaani Hamengkubuwono I, mutta hänen kuoltuaan se hylättiin. Siellä oli ollut jopa tekojärvi, uima-altaat vaimoille ja lapsille sekä sulttaanille olivat vielä tallella. Koko palatsi oli vaurioitunut aika pahasti vuoden 2006 maanjäristyksessä.

Perjantai olikin täällä suuri juhlapäivä Idul Adha ja tietenkin vapaapäivä. Sillä kunnioitetaan Ibrahamin (Abrahamin) halua seurata Allahin käskyä uhrata poikansa Ismael Viime tipassahan Allah sitten muutti Ismaelin tilalle pukin. Täällä perheet kokoontuvat, tännekin tuli Sugiton veli perheineen länsi Jaavalta. Laitetaan päälle hienot vaatteet ja rukoillaan sekä teurastetaan eläimiä ja moskeija pauhaa yötä päivää. Tässä kylässä teurastettiin 13 lammasta ja 7 lehmää ja lihat jaettiin kyläläisille. Kävin katsomassa lihan paloittelua moskeijan edessä ja haju oli etova. Siitä on yksi kuva samoin kuin pienemmästä paloittelusta meidän pihalta.

Me kävimme kuitenkin Simonin perheen kanssa katsomassa Yogyakartassa sulttaanin palatsin edessä sulttasnin sotilaiden vuosittaista paraatia. Hieno, mutta meinasi läkähtyä siinä helteessä. Vähän aikaa sitten lepäilimme kotona ja lähdimme sitten katsomaan auringonlaskua Intian valtamereen. Siellä oli ihanaa, tuuli kävi ja aallot pauhasivat. Söimme myös siellä itse valitsemiamme kaloja.

Tänään lauantaina meillä piti olla lehmän teurastus, paloittelu ja ruoan laitto koulun pihalla, mutta rehtori olikin muuttanut suunnitelmia ja ruoka olikin valmiina, kun menimme kouluun klo 7. Oppilaille näytettiin jokin islaminuskoinen filmi, jonkaaikana minä paloittelin kurkkuja tomaatteja kärpästen kanssa.. Lapsille pidettiin vielä islamin tunteja ennen kuin he pääsivät syömään. Kaiken tämän ajan ruoat olivat lämpimässä kärpästen herkkuna. Kuva on siitä, kun ruokaa jaetaan lapsille, jotka olivat tuoneet omat kipponsa kotoa. Niille, jotka eivät olleet koulussa, laitettiin pussiin ruokaa. Lapsilla oli juhlavaatteet päällä, mutta ei koulupukua.

Kyllähän minä vähän olen oppinut bahasa Indonesiaa, mutta suurin innostus on mennyt ohi. Ihmiset puhuvat keskenään Javaneseä, joka on aivan eri kieli eikä sitä monikaan osaa kirjoittaa, koska se on ihmeellisiä koukeroita. Hilpeitä hetkiä on ollut, kun olen sekoittanut kutchingin ja katchangin (kissa ja pähkinä) tai makan ja makam (syödä ja hautausmaa) ja monta muuta.

Tämä helle ei vaan hellitä, siihen on perin pohjin kyllästytty. Sumatralla oli ollut viime viikolla tornado, joka oli rikkonnut yli sata taloa ja aiheuttanut myös valtavat tulvat. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut loukkaanunut. Täällä on tullut pari tippaa vettä.

Puhuin Fatchudile, että kyllä hänen pitäisi saada pesukone ja kehoitin puhumaan siitä miehelleen. Ja hänhän oli puhunut. Sugito sanoi minulle, että minunko ajatus s oli. Sanoin painokkaasti, että kyllä. Kysyin Fatschudilta, että eikö Sugito koskaan siivoa tai laita ruokaa ja hän sanoi, että ne ovat naisten töitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti