Keskiviikko 17.10.2010

Kolme yötä Bandungissa, noin 120 kilometriä Jakartasta.  Matka tänne kesti 7,5 tuntia junalla mukavasti ilmastoidussa vaunussa ja ruokaakin sai tilattua.Matkalla sai ihailla hyvin monipuolisesti Jaavan luontoa, riisi- ja teeviljelmiä vuorten rinteillä. Rautatie oli hyvin mutkikasta ylösmenoa, olimme junan loppupäässä ja usein näkyi veturi. Tämä on tulivuorten ympäröimä iso kaupunki, kamalasti on kävelty ja henkemme kaupalla ylitelty teitä.  Ero Yogyakartaan on, että täällä on enemmän autoja kuin motskareita, ja hienojakin autoja. Mutta kerjäläisiäkin on ja katukäytävät, jos niitä yleensä on, ovat kauheita.  On katsottava koko ajan jalkoihinsa, muuten voi löytää itsensä viemäristä. Kuten yhdestä kuvasta näkyy, jätehuolto toimii kahdella jalalla ja vauhdikkaasti toimiikin, en tahtonut pysyä perässä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että tienvieret olisivat siistejä, kaatopaikkoja on siellä täällä.

Pari kuvaa ovat hienosta ostoskeskuksesta. Enpä ole ennen nähnyt niin kaunista. Paljon luontoa, puita ja istutuksia ja siellä joukossa kivoja kauppoja. Jännää arkkitehtuuria, ei juuri suoria seiniä. Siellä oli erittäin hyvin varustettu ruokakauppa, josta löytyi monenlaisia herkkuja, paitsi yhtä - ei ollut olutta. Eki kysyi olutta eräästä pikkukaupasta tästä läheltä, näytillä oli vain zero Pintangia, mutta poika kaivoi kylmäkaapista maitopurkkien takaa oikeaa olutta. Olemme opettaneet naapurimme Simonin siihen, että hän saa tuliaisina palkkioksi meidän taksihuollosta pari tölkkiä Heinekkenia, koska hän tykkää siitä.

Yksi aikaisempi kuva jäi selitystä vaille. Siinä on kukkia kuivumassa tiellä. Niistä saadaan öljyä, josta tehdään sitten tuoksuja.