Sunnuntai-ilta 7.10. Semarangissa

Köröttelimme tänne 3,5 tuntia bussissa huomista kokousta varten. Siellä vapaaehtoistyöläiset kokoontuvat ja käydään läpi meidän työtämme kuukauden ajalta. Minulla onkin ensi viikko haasteellinen, koska varsinainen englannin ope on lomalla! Ei kuulemma vähennetä edes palkasta. No, sijaisellehan ei tarvitse maksaa palkkaa.

Moni asia kyllä harmittaa siellä koulussa. Kirjoista olen jo kertonut. En voi ymmärtää sitä virheiden määrää. Lauantaina oli 2.luokan kirjassa kaalin kuva ja alla teksti 'mustard'. Kolmasluokkalaisille muka opetetaan transitiivi- ja intransitiiiverbin eroja ja ne kun osaavat sanoa 'yes' ja 'no'. 6-luokkalaiset ovat 'opiskelleet' englantia yli 5 vuotta ja ''I'm fine'-tasolla ollaan.

Kyllä näillä opettajilla on pitempi pinna huutamiseen, ope huutaa vain kovemmin. Ehkä se huutaminen johtuu siitä, että kaikki rukoukset huudetaan. Silloin kyllä istutaan kauniisti paikallaan ja lopotetaan . Sen jälkeen paperilennokit lentelevät, joku aina rummuttaa.

Kävin muuten kampaajalla tässälähellä leikkauttamassa hiukseni, 70 senttiä!

Toimii täällä lastenneuvolakin. Se on  meidän, siis kyläpäällikön talossa, joka kuukauden 5. päivä. Kaikki kylän alle 5-vuotiaat äiteineen tulevat sinne mitattavaksi ja punnittavaksi ja saavat vitamiinejä, jos tarvitsevat. Minä oli silloin koulussa, mutta Eki sanoi, että oli aikamoinen konsertti. Oli varmaan koettelemus emännällemme keskenmenon jälkeen.

Ensimmäisessä kuvassa ovat työt riisipellolla loppuneet ja on aika pyöräillä kotiin. Toisessa kuvassa 'matahari' laskee ja auringon viimeiset säteet heijastuvat kauniisti puihin. Tänne Semarangiin tullessa satoi vähän vuoristossa, mutta täällä on tukalan kuumaa. Onneksi nyt saa nukkua ilmastoidussa hotellissa.