tiistai 13. marraskuuta 2012

Tekstin julkaisemisessa on ongelmia. Alku tuli blogiin, mutta loppu hävisi jonnekin bittiavaruuteen.

Koulussa oli lauantaina psykologi yrittämässä motivoida oppilaita opiskelemaan. Se, mitä ymmärsin, oli hyvää asiaa ja hän todella yritti saada oppilaita mukaan, valitettavasti heikoin tuloksin. Hän sanoikin minulle jälkeenpäin, että kyllä oli vaikeaa. Ongelma oli, että oli liikaa väkeä samassa tilassa, luokat 3-6 ja meno sen mukaista. Tämän jälkeen oli klo 9 vanhempainkokous. Tosin aikakäsitys on täällä erilainen kuin vaikka Suomessa, joten kello oli melkein 10 ennenkuin aloitettiin. Vanhempia tuli ihan kiitettävästi, varsinkin naiset hienosti pukeutuneina. Tämä kouluhan on yksityinen ja se saa vain vähän valtionapua, joten vanhemmilta pyydetään 2,50 euroa kuukaudessa. Vain puolet vanhemmista maksavat sen. Kaikissa tilaisuuksissa on täällä tapana antaa osallistujille laatikko, jossa on jotakin syötävää. Niinpä me sitten perjantai-iltapäivänä taittelimme kartongista näitä laatikoita ja aikaisin lauantaiaamuna sitten täytimme ne purtavalla. Tästä laatikkoleikistä on pari kuvaakin.

Yritin taas tänään opettaa oppilaita viittaamaan, huonoin tuloksin. Sanoin tänään enkun opelle, että jos oppilaat lopottaisivat enkun sanoja yhtä kuuliaisestikuin rukouksiaan, kyllä he jotakin oppisivat. Mutta kun ei täällä juuri ääntämiseen kiinnitetä huomiota tai annetaan aivan vääriä ääntämisesimerkkejä. Ongelma on se, että kirjat ovat kamalia ja koska on aina mid-semester-kokeet ja semester-kokeet, täytyy käydä aina läpi tietty määrä sivuja, koska valmiit kokeet ovat siltä alueelta. Ottaisin mieluummin enemmän lauluja, leikkejä ja tarinoita tunneille. Samaa mieltä on enkun opekin. Luin Aamulehdestä Kiira Korven kommentteja suomalaisesta koulusta ja kyllä erot todella ovat huimat, kun vertaa täkäläiseen kouluun. Opettajat kyllä sanovat, että on täällä hyviäkin kouluja. Meidän sihteerimme, joka on yhdessä kuvassa minusta katsoen vasemmalla, on viime keväänä lukion päättänyt tyttö ja hän on sanonut yhden lauseen englanniksi 'I studying 12 years  English' - lukusana tuli pitkän miettimisen jälkeen. Sunnuntainakin, kun olimme Yogyakartassa, siellä tuli yliopisto-opiskelijoita haastattelemaan meitä turisteja. Kun turisteja on nyt vähän, joutuu usein uhriksi. Heillä on kysymykset paperilla, mutta usein täytyy katsoa sitä paperia, kun ei ymmärrä kysymystä muuten. Hyvä toki, että yrittävät.

Yogyakartassa tapahtui sellainen ihme, että auto antoi tietä, kun olimme ylittämässä katua suojatiellä, jolla muuten ei täällä ole mitään merkitystä. Vieressä tullut motskari tosin meinasi ajaa meidät yli. Toinenkin ihme tapahtui. Yhtenä yönä minulla jäi Adzam (rukouskutsu) kuulematta. Herääköhän sitä sitten kotona automaattisesti 3.30 ja odottaa kutsua.

Täällä ei vietetä isänpäivää, miesten päivähän on joka päivä. Äitienpäivä on 22.12. Torstaina 15.11. on muslimien uusi vuosi. Se on koulussa vapaapäivä, mutta tänään ei vielä ollut selvillä, onko perjantai vapaa - hallitukselta ei ole tullut tietoa.

Yhtenä iltana pelasin polttopalloa naapureiden lasten kanssa. Yritin välillä sanoa, että panas (kuuma) tai capek (väsynyt), mutta lapset huusivat kuorossa lagi (lisää). Kivaahan se oli, mutta hikistä.

Kysyin Fatschudilta, miten se pesukonejuttu etenee. Mies oli sanonut, että ei ole rahaa. Annoin neuvon, että laittaa sen miehen pyykkäämään, niin eiköhän löydy rahaa. Fatschud sanoi, että hän itkee usein, koska kylällä juoruillaan, jos hän tekee jotakin väärin. Hän on tullut tänne vasta helmikuussa, on koulutettu nainen ja monet ovat varmasti kateellisia hänelle. Silti hän ei oikein luota itseensä. Onneksi hänen miehensä on ymmärtäväinen ja tukee - vaikka ei pesukonetta ostakaan.

Pitäisihän minun tietää, että jos kengät ovat ulkona, ne täytyy tarkistaa ennenkuin laittaa ne jalkaan. No niin en kuitenkaan tehnyt ja siellä oli suurin näkemäni hämähäkki, joka pisti tai puri. Patti tuli jalkapohjaan, mutta ei se ainakaan kovin nopeasti tappavaa myrkkyä ollut, koska tämä tapahtui lauantaina.

Yhdessä kuvassa on puunrunko, josta kasvaa orkidea. Kasvasipa meidänkin pihakoivusta. Siellä on kuva myös suutarista, joka korjaa reppuamme sekä kylän 'supermarketista'. Tällaisia kauppoja on täällä useita, parissa jopa kylmäkaappi. On myös kuva kylän hautausmaasta. En ole koskaan nähnyt siellä ketään, ei siellä ole kukkia ja kaikki on rikkaruohojen peitossa. On myös kuva pienestä lammaspaimenesta sekä maissintähkistä kuivumassa. Myös riisiä kerätään nyt paljon.

Tänään muuten eka englannin tunti 5. luokkalaisille kesti 7.00-8.45 ilman taukoa!

2 kommenttia:

  1. Moikka taas!

    Huh hellettä teillä siellä!En tiedä onko tämä marraskuun sade ja pimeys sen mukavampaa. Tänään tosi oli ihanan aurinkoinen päivä, lämmintäkin.

    Koulunpito kuulostaa aika hurjalta! Luulisi, että lapset sentään jotain pystyisivät oppimaan kun kuitenkin kouluun tulevat ja vielä niin varhain ja tunnit ovat noin pitkiä:) Minkälaisia ne kokeet ovat - pärjäävätkö oppilaat niissä? Varmaan tuntuu turhauttavalta, kun tietää miten opetusta voisi parantaa, mutta systeemi ei anna mahdollisuutta siihen.

    En saanut kuvia näkyviin. Ehkä ne avautuvat myöhemmin. Niitä on kiva tutkia.

    Joko olette varanneet paluuliput? Milloin tulette Suomeen? Täällä alkaa olla pikkujoulukausi kiihkeimmillään, meillä koululla vasta 14.12.

    Toivottavasti olette pysyneet terveinä, muutama hämähäkinpisto jalkapohjassa ei tunnu tuntuvan missään:)

    Joulunodotusterveisin,

    Maija

    p.s. onhan olutta ollut riittävästi saatavilla?

    VastaaPoista
  2. Ei voi kuin ihailla sinua! Terveisiä pimeästä ja kolkosta Suomesta!
    Tanja

    VastaaPoista