keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Keskiviikko 21.11.2012

Kiitos kaikille, jotka olette lähettäneet kommentteja. Niitä on kiva lukea, mutta ei se tarkoita sitä, että niitä olisi pakko lähettää.  

Viime viikolla jätimme taas kerran viisumianomukset ja luulimme, että tänään saisimme passit takaisin, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Viime viikollakin meidän täytyi käydä kopioimassa yksi henkilökortin kopio uudestaan, kun se ei ollut oikean kokoinen. Edellisellä kerralla se kelpasi. Käytiin kopioimassa ja kopiosta tuli ihan musta, siinä ei näy mitään henkilötunnuksia eikä mitään, mutta se kelpasi, kun kopio oli oikean kokoinen. Tänään sitten taas pirssillä mentiin hakemaan passeja. Saimme maksaa viisumit, mutta passit saamme ensi viikon tiistaina. Edellisellä kerralla meidät kuvattiin virastossa, nyt vaadittiin neljä kuvaa. Onneksi meillä oli.

Välillä on ollut kovia rankkasateita ja ukkosia, mutta lyhytaikaisia, eikä helle ole yhtään hellittänyt. Tänäänkin oli kauoungilla 37 astetta, vaikka aurinko ei paistanut. Länsi-Jaavalla, lähellä Bandungin kaupunkia, jossa kävimme muutama viikko sitten, on ollut todella rankkoja sateita ja maanvyörymiä, jossa muutama ihminen on kuollutkin. Rankkasateet ovat inhottavia, kun meidän katosta tippuu kaikki töhnä päälle. Tällä hetkellä monet kuivattelevat riisiä pihalla, ja siinä on kova homma levitellä niitä ja sitten taas kerätä nopeasti sateen alta.

Fatschudin luona oli yhtenä iltana neljä opiskelukaveria, iloisia tyttöjä. Minutkin pyydettiin mukaan. Olin kyllä vähän poikkeavan näköinen shorteissa ja hihattomassa paidassa, mutta ei se tuntunut tyttöjä häiritsevän. He olivat kaikki pitkissä hameissa ja huivit päässä. En minä täällä kotosalla ole niin tarkka pukeutumisesta, mutta koulussa on aina pitkähihaista. Toivottavasti Fatschud sai näiltä tytöiltä lisäpontta työnhakuun.

Lapset leikkivät eilen meidän ikkunan alla muslimikulkuetta, jossa heilutellaan keppejä ja huudetaan  Allahu Akbar (Allah on suuri). Yrittävät kai käännyttää meitä. Olemme nähneet yhden sellaisen kulkueen täällä lähistöllä.

Mangoja on valtavasti puissa ja ne ovat ihania. Yhdessä kuvassa on kuitenkin jackfruit puussa ja sen takana lehmä navetassa. Täällä on alue, jossa on aika paljon eläinsuojia ja niissä lehmiä, lampaita, kanoja, ankkoja, parihevostakin.

Eilen illalla tapahtui joku ihmeellinen eläininvaasio, kärpäsen kokoisia kumallisia otuksia tulvi sisälle joka raosta. Niitä sitten tapettiin niin, että lattia oli mustanaan raadoista. Hyttysiähän täällä on. Sanovat, että päivähyttyset voivat levittää dengue-kuumetta ja yöhyttyset malariaa. Lääkärit kuulemma sanovat, että heidän on helpompi hoitaa malariapotilasta, joka ei ole syönyt malarialääkkeitä. Me nyt kuitenkin syömme. Minä en tykkää nukkua hyttysverkon sisällä, vaan laitan yöksi kamalan hajuista hyttysmyrkkyä.

Luin Sofi Oksasen kirjan 'Kun kyyhkyset katosivat', mutta täytyy varmaan lukea uudelleen, koska henkilögalleria ei aivan selvinnyt. Luin myös Fitzgeraldin
The Great Gatsy'-kirjan. Olen sen joskus aikanaan lukenut, mutta löytyi kaupasta. Nyt luen Irene Nemirovskyn kirjaa 'Suite Francaise' englanniksi. Muistin, että olen joskus ostanut sen ranskankielisenä, mutta se on unohtunut kirjahyllyyn. Tänään ostin myös Paul Therouxin 'The Mosquito Coast'-kirjan. Löysin Yogyakartasta antikvariaatin, mutta eivät kirjat siellä kovin halpoja ole.

Täällä kylällä käy paljon kulkukauppiaita, useimmiten  polkupyörällä. Yksi kuva on kuitenkin autolla kulkevasta kulkukauppiaasta, jonka edessä Sugito poseeraa paidattomana. Kauppiaat myyvät usein jotakin ruokaa tai vihanneksia, usein myös jamua, joka on erilaisista yrteistä tehtyä juomaa, joka parantaa kaikki vaivat.

Yksi kuva on normaalista enkun tunnista tokaluokalla. Montako oppilasta näette siinä opiskelemassa? Yritän välillä ajatella, että eihän tämä minun murheeni ole, mutta heikkona hetkenä tuntuu, että olen täydellisesti epäonnistunut. Mutta järkevästi ajatellen minä olen yrittänyt Suomen normien mukaan ja se ei täällä käy. Mutta eivät ne raukat mitään opikaan.

Tänään Yogyakartassa oli mielenosoitus, jossa huudettiin tuhoa Israelille ja Amerikalle. Siitä on yksi kuva. Ulkoministeriön sivuilla käsketään pysymään kaukana mielenosoituksista, mutta rauhallisesti tämä sujui.

Tuntuu niin oudolta lukea Aamulehdestä, että joulukatu on avattu ja katsella sisareni lähettämää kuvaa joulukuusesta Miamissa. Täällähän ei joulusta ole tietoakaan. Monilla ihmisillä tuntuu olevan flunssa, ovat varmaan vilustuneet.
























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti