torstai 27. syyskuuta 2012

Torstai 27.9.

En kertonut etukäteen viime yön suunnitelmista, jotta kukaan ei huolehtuisi. Tarkoitus  oli nimittäin valloittaa Merapi-tulivuori. Merapi on 2915 m korkea maailman aktiivisin tulisuori, joka purkautui viimeksi v.2010 surmaten yli 300 ihmistä ja sotkien pahasti maailman lentoliikennettä.

Meitä oli 11 enemmän tai vähemmän innokasta kiipeilijä lähdössä, kaikki muut nuoria ja kaksi vanhusta. Todella mukavaa porukkaa. Kello 1 yöllä lähdimme neljän oppaan johdattelemina taskulamppujen valossa tarkoituksena nähdä auringonnousu vuoren huipulta.

Olen käynyt muutamalla vuorella, mutta tämä ylitti vaikeudeltaan kaikki. Hiekkaa, pölyä ja kivenjärkäleitä purkauksen jäljiltä ja jalka ei pitänyt. Toivotonta pakertamista. Loppujen lopuksi ihan huipulle kraaterin reunalle pääsivät neljä nuorta saksalaista ja yksi ranskalainen pappi. Me muut jäimme vähän alemmaksi ihailemaan auringonnousua. Minua kuitenkin harmitti niin, että kysyin oppaalta, että saanko mennä vähän ylemmäksi, josta on enää viimeinen todella jyrkkä nousu. Opas lähti mukaan ja alhaalta katsoen nousu oli paljon helpompi kuin todellisuudessa, hiekka ja kivet valuivat jalan alta. Onnistuihan se, mutta olisi voinut jäädä tekemättä, alastulo vuorelta oli vielä pahempaa kuin ylösmeno.Toinen polvi on ihan sökönä, mutta kyllä se siitä. Se minun valloittama vuori näkyy kuvassa edessä. Kyllä sieltä uskomattoman kauniit näköalat olivat.
Alas pääsimme klo 8 aamulla, eli 7 tuntia olimme pakertaneet vuorella.

Alemmilla rinteillä on paljon tupakkaviljelystä, maahan on hedelmällistä ja paljon erityisesti naisia siellä raskaassa työssä. Siellä kulki paljain jaloin vanhoja naisia raskaat kuormat selässä. Mitähän he ajattelevat näistä hulluista turisteista, jotka itse hinkuvat muka extreme kokemuksia ja sitten valittavat, kun polveen sattuu. Hävettää.

Nyt on sellainen tunne, että vuoret (ainakin isot) saavat minun puolestani olla. Voi kai niitä ihaille alhaaltakin päin ja täytyy kai se ottaa huomioon tämä korkea ikäkin. Toisaalta nuoret, jotka olivat mukana, olivat kaikki kokeneita kiipeilijöitä ja kaikkien mielestä se oli todella vaikeaa.

Mutta huomenna uusi päivä. Koulussa tarkastajat ja olen luvannut enkun opelle tehdä parhaani, että hän saisi hyvän arvosanan. Miss Marja lepuuttaa nyt polveaan.


1 kommentti:

  1. Pitihän se arvata että taas vuorilla kiipeilemässä :)
    Koittakaa ottaa välillä myös rennosti.

    VastaaPoista