Sunnuntai 30.9.

Koulun tarkastus siirtyikin maanantaille ja tiistaille. Minulla ei ole maanantaina tunteja, mutta täytyy mennä näytille. Lauantina koulu aloitettiin jumpalla, jota kuvassa opettaja ohjaa. Menin sitten seuraamaan 6.luokan science-tuntia. Se aloitettiin Koraanin luvulla. Seuraavaksi opin  havainnollisesti, että jos kaksi ihmistä työntää pöytää vastakkaisista suunnista, pöytä ei liiku, mutta jos vain yksi ihminen työntää, pöytä liikkuu. Seuraavaksi tulikin komento pihalle harjoittelemaan lippuseremoniaa.  Siinä sitä äkseeräämistä riittikin ja ekaluokkalaisten pitämistä aisoissa. Kävin sitten kävelyllä kylällä ekaluokkalaisten kanssa sen jälkeen kun oli ensin tapeltu, kuka sai pitää minusta kädestä kiinni.

Täällä ihmetellään, että koulu ei maksa Suomessa mitään. Siellä Suomessa valitellaan, että ei ole tarpeeksi psykologeja, kuraattoreita tai terveydenhoitajia, täällä ei ole sellaisista kuultukaan. Enkun kirjat ovat todella huonoja, yksi ainoa indonesialainen kirjoittaja ja kuitenkin ne ovat kuulemma hallituksen hyväksymiä. Niissä on kamalasti virheitä ja usein opetetaan aivan epäolennaisia asioita ja vielä ekaluokalta lähtien, siis 6-vuotiaille. Äänitteitä ei myöskään ole. Olen vienyt aina läppärin kouluun ja ottanut sieltä tehtäviä ja laulattanut paljon. Enkun ope sanoo jatkuvasti, että hän on oppinut minulta paljon, vaikka en ole mitään ihmeellistä tehnytkään. Monien luokkien välissä on vain haitariovet eikä mitään pehmentävää seinillä tai ikkunoissa, joten meteli on kamala. Välillä tuntuu, että puolella luokkaa on ADHD. Ja minä kun luulin, että muslimikoulussa ollaan hyvin kurinalaisia.

Meidän nuori emäntämme kertoi, että hän koulutukseltaan juristi, opiskellut 4 vuotta yliopistossa. Hän oli saanut apurahan lakiopintoja varten, ei tykännyt alasta, mutta valmistui. Hän oli jo saanut työpaikan kotikaupungistaan Makelangista islamin historia opettajana, mutta oli 2 kuukautta tässä kylässä tekemässä tutkimusta islamin opetuksesta ja silloin tapahtui kliks tämän kyläpäällikön kanssa. Eki puhui hänelle kovasti, että perustaisi kotiinsa lakiasiaintoimiston. Nyt on tietenkin päällimmäisenä maaliskuussa syntyvä vauva. Näin vaatimattomasti täällä elävät muutkin. Kävimme erään opettajan kotona, eikä siellä ollut mitään huonekaluja, lattilla istutaan, katsellaan tv:tä ja nukutaan. Kun mitään säilytystiloja ei ole, ihmellisiä vaate- ym. myttyjä on joka paikassa. Mutta ystävällisiä nämä ihmiset ovat ja uteliaita. Kun olemme kävelyllä, aina pitää selittää, minne olemme menossa. Tässä kylässä kaikki jo tuntvat meidät, mutta viereisissä kylissä, kyselläänn nimeä ja sitä, mistä ollaan. Kumma, kun huomaavat, että olemme ulkomaalaisia.

Jätteenpolttolaitoksia on joka pihalla, eli pieniä nuotiota, joissa poltetaan ilmeisesti kaikki, mikä suinkin palaa. Isommat kaupat käyttävät hajoavia muovipusseja, joita sitten näkyykin tienvarret ja joet täynnä. Me käymme kiltisti viemässä omat jätteemme kaatopaikalle, joka ei ole kovin kaukana.

Meidän täytynyt rekisteröityä poliisiasemalla ja tietenkin maksaa. Vaativat vielä kuvankin, vaikka heillä jo oli passien kopiot. Kuvan taustan olisi pitänyt olla vihreä, eräs järjestön jäsen lupasi editoida sen. Nyt täytyy jossakin teettää lisää kuvia, kun joudumme anomaan viisumin pidennystäkin kaksi kertaa ja molempiin tarvitaan kuvat.

Täällä ei ole työttömyysturvaa, no job, no money. Siispä monenlaista pikkunarikkaa on. Tässäkin kylässä on monta pikkukioskia ja pyörän tarakallehan voi laittaa ruokaa ja lähteä myymään. Koulun kulmillakin on aina joku myymässä ihmeellisen näköisiä karkkeja. En ole uskaltanut maistaa.

Monet naiset ainakin käyttävät iholle valkaisuaineita. Jos aikoo ostaa jotakin rasvaa, on todella vaikea löytää selllaista, jossa ei olisi valkaisuainetta.

Siellä Suomessa kuulemma sataa, täällä on satanut vimeksi maaliskuussa. Tämä helle vain jatkuu, mutta yöllä on ollut vähän viileämpää. Ikkuna on yöllä auki, mutta siitä tulee välillä kulkukissa sisälle. Välillä se yritti tuoda pentunsakin meille hoitoon, mutta en huolinut.

Polvi on parantunut! Voisi jo lähteä uudelle reissulle.