tiistai 18. syyskuuta 2012



Selasa (tiistai) 18.9.2012 

noinkin voi tehdä ruokaa, kadulla vain. Taloon oli syntynyt vauva ja sukua ja naapureita kestittiin ja ruoka tehtiin sitä ennen kadulla. Olen siinä naapurin rouvan kanssa, joka tekee myös meille ruokaa, koska oma emäntämme väittää, että hän ei osaa kokata. Naapurit tuovat liikaakin kakkuja. Näissä taloissa ei ole paistinuunia, ei jääkaappia, ei pesukoneita.


Kyllä tämä työstä käy ilman palkaa ja tässä kamalassa helteessä. Voi kun menisi tuo bloody sun joskus pilveen. Yleensä käymme lenkillä 5 ja 6 välillä ennen pimeän tuloa. Silloin ei ole aivan niin tukalaa. Käymme aina ostamassa hedelmiä, niitähän on paljon ja eksoottisia ja samalla reissulla heitämme kaatopaikalle pussin.

Koulu ei ole valtion koulu, mutta esim. parhaillaan olevaan remonttiin se saa valtiolta rahaa. Remontti maksaa euroissa 20.000. Valinaisen open palkan maksaa valtio ja se on 200-300 euroa/kk. Tässä koulussa on vain 2 vakinaista opea, luokan ope saa 50-100 euroa/kk ja aineen ope ala-asteella (esim tämä enkun ope) 30-60/kk . Tietenkin täytyy ottaa huomioon huomattavasti alemmat elinkustannukset.

Opettajillakin on koulu-uniformu, perjantaina ja lauantaina saa pitää omia vaatteita, mutta eivät nekään saa olla mitä tahansa. Tänään tuli koululle isot kasat batiikkia, siitä tehdään kouluvaatteita. Oppilaat saavat palan kangasta kotiin 2 euroa/metri ja siitä vaan Singeri hurisemaan kotona. Jos ei kotona ole ompelumasiinaa, niin kadun varsilla on ompelijoita.

Ensi viikolla on kouuun tulossa tarkastajat ja opet ovat hermoina. Englannin ope on sitä mieltä, että tulevat varmasti hänen tunnille, koska haluavat nähdä "native speaker" (niinpä) ja hän pelkää, koska perjantaina hänellä on kamalia luokkia. Muut opet jo kysyivät, voisiko Eki tulla koululle pitämään järjestystä. Kouuille annetaan arvosana A, B tai C ja jos saa huonon arvosanan, vanhemmat eivät ehkä lähetä lapsia siihen kouluun. Toisaalta tämän koulun oppilaiden vanhemmat ovat etupäässä katu- tai torikauppiaita eikä koulu heitä kamalasti kiinnosta. He ovat sitä mieltä, että koulu hoitakoon asiansa.

Koulussa opiskellaan matematiikkaa, luonnontieteitä, uskontoa, liikuntaa, kuvista, Indonesian kielt, Jaavan kieltä, arabiaa, käsitöitä, maantietoa, yhteiskuntaoppia ja englantia, josta ei kuitenkaan ole loppukoetta. Uskonolla on tärkeä sija. Kesken tunnin tytöt pistävät pitkät kaavut päälle, huivien lisäksi, ja mennään moskeijaan rukoilemaan. Joka tunti aloitetaan ja päätetään arabiankielisillä rukouksilla. Eräs tyttö sanoi minulle, että Islam good, Kristen not good. Yleensä he vastaavat "I'm fine, thank you" kysyi niiltä mitä tahansa. Englannin kirjat ovat Indonesiassa tehtyjä ja niissä on paljon virheitä.

Indonesialaisilla on tapana kysyä toisen ikää ja siinähän niillä on ollut ihmettelemista, että isoäiti on eläkkellä lähtenyt töihin ja ilman palkkaa. Hyvin ystävällistä väkeä he ovat, kun tuolla ulkona kulkee, niin joka pihalta tervehditään iloisesti ja Miss Marjaa huudellaan joka puolelta.

l




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti